ESITTELY
Koirat ovat kuuluneet meidän perheen elämään aina. Ensimmäiset koirat, jotka muistan olivat cockerspanielit, joita vanhempani kasvattivat 70-luvulla. Ensimmäinen kultainen noutaja, Lyyli, tuli taloon –74. Muutettuani omaan kotiin 18-vuotiaana, ostin ensimmäisen irlanninsusikoirani. Niitä minulla oli vuosien aikana muutamia ja kasvatinkin kaksi pentuetta vanhempieni kennelnimellä.
Sitten vuonna –96 isäni palattua Euroopan voittaja-näyttelystä Tanskasta, hän näytti valokuvaa ja kysyi "Mikä rotu?" Vastaukseni oli "En tiedä, mutta tuollainen minulle vielä tulee." Kysehän oli tietenkin Korthalsingriffonista! Sitten –98 lueskelin Koiramme-lehteä, jossa oli ilmoitus pohjoismaiden ensimmäisestä Korthalsingriffoni-pentueesta. Siis Suomessa olisi tämän rotuinen koira ja vielä pennut! Niinpä ”Elli” Milis Prunelle tuli taloon ja siitä alkoi elämä mannermaisten kanakoirien kanssa. Elli opetti minua kanakoirametsästyksen saloihin ja siitä tulikin Suomen ensimmäinen muotovalio. Muitakin titteleitä ehdittiin saavuttamaan, CIB, FI MVA, EE MVA, V-99-00, EEV-99, PMV-03, V-03, V-05, EUVV-06 .
2004 tuli pont-audemerinspanieli-sisarukset ”Aada ja Alli” Westgrove ja Breakwater des Coteaux de Yannijean Ranskasta. Tiettävästi neidit ovat pohjoismaiden ensimmäiset rodun edustajat. Aadasta tulikin ensimmäinen Suomen muotovalio rodussa. Titteleitäkin kerättin kivasti, V-08, PMV-08, MV-08.
Australianpaimenkoira oli kiehtonut minua aina, kunnes löysin pienemmän version rodusta. Pikkupaimenia aloin katselemaan ja tutustumaan rotuun 2015. Ihastuin niiden aktiiviseen luonteeseen sekä kompaktiin kokoon. Ja niinpä Platinum K´s Lady Lola "Taimi" saapuikin USA:sta kesällä 2017.
Tällä hetkellä kotonamme asustelee neljä pikkupaimenta. Sohva alkaa käymään ahtaaksi, joten koirien määrä ei taida lisääntyä aivan lähiaikoina. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus sijoittaa muutamia koiria aktiivisiin ja mukaviin perheisiin. Tällä tavoin pystyn jatkamaan pienimuotoista kasvatusta. Meille syntyykin keskimäärin 1-2 pentuetta vuodessa.
Minna